Yhteystietoni

 

Sukututkimusaarteitani...

 

Hyömäki hyväkylä...

 

Alvettula aina kiva...

ETUSIVU

ESITTELY

TEOKSET

SUKUTUTKIMUS

Ikaalinen

Hauho

Luopioinen

Pälkäne

Lemin Nikuset

KYLÄTUTKIMUS

Alvettula

Hyömäki

YHDISTYS JA SEURATOIMINTA

OMIA TEKSTEJÄ

julkaistuja ja ennen julkaisemattomia

WANHOJA PARANNUSTAPOJA,

USKOMUKSIA JA UNIA

RUOKAPERINNETTÄ

SANONTOJA JA SUTKAUTUKSIA

KUVAGALLERIA

Hauhon Alvettulan muinaislöydöt

 

Hauhon Historian I osassa olevan esihistoriaa käsittelevässä osiossa filosofian maisteri Oiva Keskitalo on todennut että tutkittaessa asutuksen alkuperää, niin yksi tapa on tarkastella erilaisia hautaustapoja ja hautamuotoja, koska tavat ja tottumukset näiltä osin muuttuivat hitaasti.

 

Keskitalo sanookin tämän pitävän paikkansa Hämeen alueella. Rautakaudella on ollut rinnakkain käytössä kaksi hautatapaa maanalainen kenttäkalmisto ja maanpäällinen hautaraunio.  Hautarauniot ovat kertahautausta varten ja kenttäkalmistot ovat olleet yhteishautapaikkoja ja ne ovat olleet pidempiaikaisessa käytössä.

 

Kenttäkalmistot ovat löytöjen perusteella tulleet ja ollut käytössä vuosien 300–1000 välillä, Keskitalo viittaa mm. Ilmoilan Honkasaaren mailta löytyneeseen polttokalmistoon jonka löydökset ovat peräisin vanhemmalta rautakaudelta (n. 300)

 

Kenttäkalmistoissa ei ole näkyviä isoja maakiviä, vaan kivetys on laajemmalla alueella ja kivet on ladottu paikoilleen. Polttorovion jäännökset on levitetty tämän kivetyksen päälle ja kivien lomiin, kun taas hautaraunioon polttorovion jäännökset ”kätkettiin” raunion sisään maanpäälle.

 

Hautarovio voi olla rakennettu suuremman kiven (silmäkivi) ympärille, tai niin, että se on koottu isomman kiven viereen ja vielä yhtenä muotona tunnetaan tapa missä se on rakennettu useimpien reunakivien väliin. 

 

Alvettulasta löytyneet kaksi kalmistoa, joista toinen on Paasikiven, entisen Adeniuksen pihapiirissä ja toinen Tapolan mailla lähellä Seurataloa, kalmistot ovat vain noin parinsadan metrin päässä toisistaan kylän mäellä, mäkeä on kutsuttu myös puhekielessä aikaisemmin Männistön mäeksi.

 

Adenius/Paasikiven kalmisto on polttokenttäkalmisto ja löydös tehtiin sattumalta vuonna 1911 J. Adeniuksen tehdessä perunakuoppaa kotinsa tontin luoteisosaan, hän löysi sattumalta ”pitkälehtisen putkikeihäänkärjen” pihassa olleen siirtolohkareen luota. Löytönsä hän toimitti Kansallismuseoon ja seuraavana vuonna Alfred Hackman suoritti paikalla tutkimuksia. Tutkimuksissa löydettiin polttokalmisto, korujen jäännöksiä, saviastian palasia ja paljon muutakin esineistöä varsin runsaasti. Tämä Adeniuksen kalmisto ei ollut tavanmukainen polttokalmisto, vaan se oli mustuttanut paljon enemmän kenttäkalmistoa koska se oli ollut matala ja löydettyjen esineiden runsaus tuki tätä päätelmää. Tutkimusten mukaan, ja löydettyjen korujen perusteella löydöt ajoittuvat myöhäisemmälle rautakaudelle (n.600 – luvulle) ja löytöjen valossa on päätelty että kalmisto on ollut käytössä vain kahden kolmen sukupolven ajan.

 

Vuonna 1933, Alvettulan Tapolan mailta, sorakupan itäosasta löytyi kaksi ihmisen pääkalloa. Löydön jälkeen Sakari Pälsi aloitti paikalla tutkimukset ja pääkallojen lisäksi kuopan länsiosasta löytyikin kaksi muuta luurankoa. Kaivauksien jatkuessa löydettiin vielä kaksi muuta luurankoa jotka olivat noin kuuden metrin päässä toisistaan, maaten kyljellään ja jalat koukussa. Mitään esineistöä ei näiden löytöjen yhteydessä ollut löytynyt.

 

Myöhemmin tehdyissä kaivauksissa sorakuopan koillis- ja itälaidalta löytyi polttokalmiston jäänteitä, mm. pieniä luiden kappaleita, saviastian palasia ja palaneita kiven kappaleita.

 

Tarkemmassa tutkimuksessa ja peltomullan ”siilauksella” löydettiin lisää pientä esineistöä ja yksi ainoa kokonainen kupurasolki joka ajoitettiin kuuluvan 1000-luvulle.

 

Aseita tai aseen osia löytyi sorakuopan ympäristöstä vain vähän, paikalta löydetty miekan ponnealusta oli rikki ja sen jäänteistä on päätelty että miekka kuuluisi ristiretki-ajan alkupuolelle, sen sijaan vuonna 1936 löytynyt putkikeihäänkärki oli ehjä.

 

Kaikkien sorakuopan kalmiston löydöt ajoittuvat 1000-luvulle viikinkikauden ja ristiretki-ajan rajamaille.

Löytöjen perusteella Keskitalo pitää mahdollisena että varhainen kristinusko on saanut jo silloin janasijaa koska mitään polttohautaukseen viittaavaa ei paikalta löytynyt. (Keskitalo, 1985)

 

Uusin löytö on 1000-luvulle ajoittuva miekka, joka löytyi Tapolan pellolta läheltä em. sorakuoppaa.

Miekasta on valmistettu tarkka jäljennös joka on Alvettulan kyläkaupassa vitriiniin sijoitettuna.

 

Lainatut lähteet:

  • Keskitalo, O. (1985). Hauhon Luopioisten ja Tuuloksen historia I, Esihistoria. Hämeen Sanomat Hämeenlinna, toimittanut Y.S. Koskimies.

  • Maula, V. (1979). Alvettulan kahdeksantuhatta vuotta tutkimusten ja päätelmien valossa.

  • Nestori Leppäniemi, R. K. Hauhon muinaisajan historia sanoin ja kuvin. Hauho-Seura.

 © Marjatta Tuomisto 2010