Yhteystietoni

 

Sukututkimusaarteitani...

 

Hyömäki hyväkylä...

 

Alvettula aina kiva...

ETUSIVU

ESITTELY

TEOKSET

SUKUTUTKIMUS

Ikaalinen

Hauho

Luopioinen

Pälkäne

Lemin Nikuset

KYLÄTUTKIMUS

Alvettula

Hyömäki

YHDISTYS JA SEURATOIMINTA

OMIA TEKSTEJÄ

julkaistuja ja ennen julkaisemattomia

WANHOJA PARANNUSTAPOJA,

USKOMUKSIA JA UNIA

RUOKAPERINNETTÄ

SANONTOJA JA SUTKAUTUKSIA

KUVAGALLERIA

Tanssit Hyömäen kartanossa Heikki Hyömäen ja häneen vaimonsa Gustaavan aikaan.

 

Isak Leanter  Grundholm (Mökin Jussi)  kertoi Hämeen Sanomissa 30.7.1880, arpajaisista jotka oli järjestetty 29 päivä samaa kuuta Hyömäen kartanossa.

Artikkeli on otettu lehden alkuperäisestä tekstistä, olenkuitenkin  joutunut muokkaamaan sitä siltä osin kun en ole saanut selvää lehdessä olevista vanhoista kirjaimista.

 

Tanssit Hyömäen kartanossa Heikki Hyömäen ja hänen vaimonsa Gustaavan aikaan.

 

Pitäjän ompeluseura oli päättänyt järjestää arpajaiset hankkiakseen hopeiset kynttilänjalat Hauhon kirkkoon. Kyseisestä hankkeesta oltiin montaa mieltä, kuultiin jopa ankariakin kannanottoja asian tiimoilta, ehkei vastustus kuitenkaan ollut vakavaa sillä huvit järjestettiin.

 

Ilma juhlapäivän aamuna oli sateinen ja sen sanottiin tulleen myöhemmin ”kamalaksi” Tiellä oli liikettä, ihmisiä vaelsi kohti Hyömäkeä kuka milläkin pelillä, vaikka samalle päivälle oli sattunut Pälkäneellä järjestetty kansanjuhla.

Illansuussa kello 6 oltiin perillä. Piha oli laitettu kauniiksi, rappusten ympärillä oli nuoria koivuja jotka oli koristettu lipuin, ovi oli kuin portti, heti tiesi mistä mentiin sisälle.

 

Pääsymaksu oli 75 penniä. Takin etukaulukseen laitettiin sininen ”silkkinauha-solmu” nuppineulalla merkiksi siitä että pääsylippu oli lunastettu, näin varmistettiin että maksamattomia henkilöitä ei sisälle pääsisi niin kuin on tapahtunut silloin kun käytetty ”paperipilettiä”.

 

Sali oli hienosti koristettu, se pisti ensimmäisenä silmään kun saliin astui. Salin perällä oli pöytä johon oli ladottu kaikki palkinnot ”kauniisti luontonsa mukaan” Voittojen ”arvoisuuta” oli vaikea laskea, mutta paljon siellä oli semmoista mitä olisi itselleen mieluusti ottanut. Esim. yksi suuri tupakkikukkaro joka oli tehty valkoisesta kankaasta, siinä oli kauniita koho kuvioita. Ostin 25 pennin arpoja kaikkiaan toistakymmentä, mutta surukseni en saanut kukkaroa vaikka olisin sen halunnut. Herkesin arpojen oston  ja sitten minulle joku sanoikin  että ei se  valkoinen tupakkikukkaroksi luulemani  kapine ei  ollutkaan mikään tupakkikukkaro vaan ”sellainen esine jolla varjellaan pannussa olevaa kahvia jäähtymästä, lepyin heti , sillä minulle on yhdentekevä jos sellainen kalu jota minulla ei ole  on kylmä tai lämmin.”

 

Katon alla ympäri salia kiersi seppele, se näytti komealta näin isossa salissa, sillä näin isoja saleja kun Hyömäen kartanossa oli, ei ollut montaakaan lähimailla.

 

Seppele oli koristettu ”ihanteellisesti”ruusuin joita oli painettu köynnökseen sinne tänne.

Kun arvat oli myyty loppuun, niin rupesivat Rantalan pojat soittamaan, eikä silloin enää huilut hiljentyneet eikä viulut vaienneet ennen kuin kello 3 aamulla.

 

Paljon oli tanssiväkeä mutta jalat eivät väsyneet valssista eivätkä polkasta.

Yllättäen tuli juhlaan häiriö, kun parempi kansa yksistään pääsi lattialle. Ensin piti olla tanssissa purpurin vuoro ja siihen oli jo pojat hankittu, mutta kun soitto alkoi niin herrasväki alkoikin pistämään omaa karkeloaan. Onnekseni olin kaupunkimatkalla kerran oppinut kansantanssia, sellaista sievää ,jota sanottiin ”vanseetiksi” mutta tämä ei ollut sitä, vaan paremminkin sekasortoa.

 

Kyllä se nauratti meitä äkkinäistä kansaa, kun herrat siinä yksinään tanssivat ja pisti se vähän vihaksikin kun ei saanut siitä kielestä selkoa jota yksi johtaja huusi toverilleen, se oli soinniltaan kun ruotsi mutta en minä sitä oikein siksikään voinut sanoa, ne sanat jotka sen johtajan puheesta ymmärsin oli ”rätiseeraa ja avanseeraa".

 

Kyllä me lopulta asian anteeksi annoimme, kun näimme että siinä oli vain lapsellista väkeä joka kaupungissa ei ollut päässyt oikein vuoroon ja jolta ei kannata  varsin paljon vaatia. Saatiin me sitten perästäpäin pistää purpuria kun tanssiherrasväki meni kotiin.

 

Hyömänen kartanon isäntäväelle minä haluan lausua kiitokset siitä suuresta vaivasta jota he olivat tilaisuutta varten nähneet ja siitä ystävällisyydestä jolla he kanssa kohtelivat.  Samalla tulee kiitos myös niille jotka ovat työtä tehneet juhlien eteen. Se on aina lysti kun pääsee hauskaan juhlaan. ja hauskat nämä Hyömäen arpajaiskemut olivat .

Mitä tulee itse tarkoitukseen, niin isäntäväeltä sain tiedon että puhdas tuotto oli 38 mk.

Kun menen Hauhon kirkkoon talvisajalla, niin valonsäteet tulee kynttilöistä joita komeat hopeajalat kannattelee.

 

Marjatta Tuomisto 2009