Yhteystietoni

 

Sukututkimusaarteitani...

 

Hyömäki hyväkylä...

 

Alvettula aina kiva...

ETUSIVU

ESITTELY

TEOKSET

SUKUTUTKIMUS

Ikaalinen

Hauho

Luopioinen

Pälkäne

Lemin Nikuset

KYLÄTUTKIMUS

Alvettula

Hyömäki

YHDISTYS JA SEURATOIMINTA

OMIA TEKSTEJÄ

julkaistuja ja ennen julkaisemattomia

WANHOJA PARANNUSTAPOJA,

USKOMUKSIA JA UNIA

RUOKAPERINNETTÄ

SANONTOJA JA SUTKAUTUKSIA

KUVAGALLERIA

Sukututkimuksia - Lemin Nikusen Alatalo

 

Alatalo ja Lehtola

 

Lemin Uimilla, Nikusen tilan Alatalon pihapiirissä on asuttu isäntätaulujen mukaan jo vuodesta 1650.

Virallisesti Nikusen tila jaettiin 1850 isojaon yhteydessä Alataloon ja Ylätaloon.

 

Missä silloiset asuinrakennukset ovat sijainneet, se ei ole tiedossa.

 

Alatalon tilalla on kaksi aittaa, toinen on 1700-luvulta ja toinen on nuorempi, oletetusti nuorempi aitta on rakennettu vanhan 1917 puretun asuinrakennuksen hirsistä, samana vuonna Alatalosta lohkottiin Lehtola- niminen tila, johon isännäksi muutti silloisen isännän Kaapriel Kaaprielinpojan veli, Elias Kaaprielinpoika vaimonsa Anna-Liisa Hietamiehen kanssa.

 

Tämä tilan jako merkitsi myös sitä, että Lemillä sen aikainen ja tavan mukainen ”suurperhe-kausi” päättyi Alatalossa.

 

Alatalon pihalta näkyy uhrilehto…  

Alatalon kuppikivi

 

Vanhan punamullalla maalatun, ja jo aikojen saatossa haalistuneen aitan nurkalta kulkee pellon sarkojen välissä polku kohti Tuohtjärven rantaa.

 

Rantalehtoon astuessa aika pysähtyy, ympärillä on sakea kasvusto erilaisia niittykukkia jotka kurkottavat lähes kaksimetrisinä kohti valoa.

 

Polun oikealla puolella ison pihlajan vieressä on sijainnut sepän paja.  Vasemmalla on iso laakea kivi joka on sammaloitunut, mutta sen pinnassa on selvästi havaittavissa kaksi kuppia.

Molemmin puolin rantaan vievää polkua on kaatuneita vanhoja lehmuksia joiden ikää ei pysty arvioimaan.

 

Muutama iso lehmus on vielä voimissaan pellon ja uhrilehdon rajalla, siinä ne seisovat kuin vartiossa, muistuttamassa ajasta jolloin kiven kuppeihin vietiin pieniä uhreja: mm. kalan suomuja Ahdille, riistan sulkia tai karvoja metsän valtiaalle Tapiolle, jyviä hyvän sadon saamiseksi, maitotilkka joka antaisi lypsettäville eläimille terveyttä.

Sateen jälkeen kerättiin kupeista tauteja parantavaa vettä mitä erilaisimpien sairauksien parantamiseen.

On ollut täysin mahdollista että molemmilla taloilla niin Ala-, ja Ylätalolla on ollut oma kuppinsa, johon kumpikin talo vei omat uhrinsa

 

Voidaan toki esittää kysymys, onko uhrikivi ollut käytössä Nikusen suvulla, jos on, asian tekee mielenkiintoiseksi se, että kirkko ei suvainnut tällaista harhaoppisuutta.

 

Kuitenkin ensimmäinen kuudennusmies oli Matti Matinpoika, ja hänet on merkitty olleen toimessaan jo vuonna1766. Juuri hänen toimeensa kuului mm. valvoa että toimittiin ja elettiin kuuliaisesti kirkon oppien mukaan.

      

  

Alatalon uhrikivestä on ilmoitettu Museovirastoon kesällä 2010, rantaehdossa olevassa kivessä on selvästi näkyvissä kaksi kuppia, onpa joku nähnyt niitä kolmekin. Vasta kun tutkimus valmistuu, tiedämme kuppien lopullisen määrän.

Museoviraston Arkeologian osaston intendentti Pirjo Uino, saatuaan ilmoituksen kivestä ja nähtyään kuvat, vastasi mm. näin:

 

…parhaat kiitokset Uimin kuppikivilöytöä koskevasta tiedonannosta!

Kuvista päätellen kiven kuopat näyttävät todella ihan oikeilta uhrikuopilta,
joten kyseessä on kolmas Lemiltä tunnettu kuppikivi. Tärkeä löytö! Kohteen
nimeksi muinaisjäännösrekisteriin sopii ehkä parhaiten "Alatalo".
Erityiskiitos isäntä Niilo Nikuselle!...

 

Uhrikivi on yleensä isohko luonnonkivi, johon tehtiin hiertämällä, hiomalla tai hakkaamalla pieniä kuoppia joiden syvyys oli 4-14 senttiin ja leveys 4-10.

Tavallisimmin uhrikivet ovat sijainneet lehdoissa, veden äärellä tai kalmistoissa.

 

Lemin historian esihistoriaa käsittelevässä osassa Minna Kähtävä-Marttinen on arvioinut että kuppikiviä on saattanut olla käytössä rautakaudelta aina 1900-luvulle asti. (rautakausi  500 eKr.- 1150/1300 jKr.) 

Lemiltä on aiemmin löytynyt kaksi kuppikiveä molemmat Urolasta ja nyt tämä Alatalon kuppikivi on kolmas tiedossa oleva. 

 

Kuvat Erkki Suomalainen 2009

teksti Marjatta Tuomisto ©

 

Rannan rakennuksia

 

Rannasta on lähdetty soutaen ruuhella ja myöhemmin veneellä kokemaan liistekatiskat ja vittamerrat. Alatalon nuottakoppoli on jo aikojen saatossa lahonnut, mutta Ylätalon koppoli on vielä jäljellä Kivijärven puolella. 

Nyt jo osittain harmaantunut venekoppoli seisoo vähän vinossa kuin tuulen tuivertamana, se on jo paremmat päivänsä nähnyt.

 

Koppolin vieressä on tuskin havaittavissa vanhojen puusta pudonneiden lehtien ja oksien peittämä kumollaan olevan veneen jäännökset.              

  

Kuvassa näkyvät jäljellä olevat  ”tollot” jotka olivat tuohesta tai kaarnasta, alapauloihin kiinnitettiin ”kivekset”  elikkä verkonpainot.

 

Rannassa on joskus ollut savusauna, saunan jäännökset ovat maatuneet aikojen saatossa tuskin havaittavaksi.

Heinikosta lehtien alta löytyy saunan nurkkakiven paikka ja kasa kiviä. Jos ajattelemme että hirret kestävät kosteissa rakenteissa noin sata vuotta, voimme ajatella että sauna on mahdollisesti rakennettu Elias Gabrielin ollessa isäntänä Alatalossa.

 

Talon naiset ovat on liottaneet rannassa pellavia, joista on tehty monien työvaiheiden kautta lankaa, joista kudottiin talossa tarvittavat kankaat.

 

Läheisestä kivirumpuisesta kaivosta on haettu vesi sisälle tupaan. Kaivon lähellä on ”potaat kuopat”.

  

Lähdeluettelo:

  • Anu Talka, M. E.-M. (2009). Lemin Historia Pitäjä ison kiven takana. Lemin kotiseutuyhdistys ry. Lemin kunta.

  • Järvinen, M. R. (2003). Pello kallaalt selkävielle Kytölän talousalueen vaiheita.

  • Nestori Leppäniemi, R. K. Hauhon muinaisajan historia sanoin ja kuvin. Hauho-Seura.

© Marjatta Tuomisto 

Aino ja Armas Nikunen

 

Aino Nikunen

 

Alatalo 1950-luvulla

 

Alatalo v. 2008

Nikusten naisten tukkamuotia

 

Alatalon neljä polvea

Alatalon isäntä Gabriel Eliaanpoika

 

Alatalo v. 2010

Alatalon aitat

 

Alatalon aitat 1700-luvulta

Ylätalon aitta

 

Ylätalon verkkokoppoli

Uhrilehdon vanha lehmus