Yhteystietoni

 

Sukututkimusaarteitani...

 

Hyömäki hyväkylä...

 

Alvettula aina kiva...

ETUSIVU

ESITTELY

TEOKSET

SUKUTUTKIMUS

Ikaalinen

Hauho

Luopioinen

Pälkäne

Lemin Nikuset

KYLÄTUTKIMUS

Alvettula

Hyömäki

YHDISTYS JA SEURATOIMINTA

OMIA TEKSTEJÄ

julkaistuja ja ennen julkaisemattomia

WANHOJA PARANNUSTAPOJA,

USKOMUKSIA JA UNIA

RUOKAPERINNETTÄ

SANONTOJA JA SUTKAUTUKSIA

KUVAGALLERIA

Raivonsuo

Sijainti: Hyömäen Nurmi (Ylikylä)

Väinö Maula on päätynyt tutkimuksissaan siihen, että nimenä Raivonsuo viittaa suureen luonnonmullistukseen joka olisi tapahtunut jo keskiajalla ensimmäisten suomalaisten asuessa alueella.

Suon synty  Maulan pohdintojen pohjalta.

V. M mukaan Väinölänlahden keskiössä on kahden hehtaarin alue, jossa veden syvyys on 10 metriä ja sen ympäristössä on matalat rannat, syvyyden  vaihdellessa   3-4 metriin.

Tämän tutkimuksensa valossa hän on vakuuttunut siitä, että lahdessa oleva ”kuoppa” on syntynyt veden syöksyessä muinaisen Raivonsuon kohdalla olleesta lammesta, jonka veden pinta oli ollut noin 4metriä korkeammalla kuin Hauhonselkä.  

Maula on arvioinut myös, että syöksyvä vesi saadessaan hyökyaallon voiman, olisi tuonut mukanaan järven ja lammen välistä maata noin kolmen hehtaarin alueelta Hauhonselkään.

Suomaisemaa katsoessa ja paikkakunnalla asuneena tapahtuma tuntuu mahdolliselta ja todelta, sillä puolenkilometrin mittainen varsinainen Raivonsuon alue on syvänteessä ja sitä ympäröi sivuilta jyrkät reunamat. On siis helppo ajatella että vesi on kuljettanut maa-aluetta virratessaan kosken voimalla eteenpäin. Aikaisemmin mainitsemani Väinölänlahden itäpuolella on hiekkarinteet aina Niemenvainioihin asti, sinne mistä on löytynyt viitteitä kivikautisesta asuinpaikasta.  

Kyläkartan mukaan suosta puolen kilometrin pituinen Väinölänlahteen ulottuva osa kuuluu entisen Hyömäen Nurmen alueeseen ja muu osa Alvettulan kylään.

Väinölänlahti tunnetaan myös Myllynlahtena, niin myös V. Maulan kirjassa, syystä että lahden rannalla on sijainnut Väinölän meijeri, mylly ja saha.

Muistitiedon mukaan Matkantaustan kirkkoveneen talas (venesuoja) on ollut Jurvalla asuneen Aino Ahosen kodin lähellä Raivonsuon alkupäässä vielä 1800-luvun alkupuolella. (yläkuvassa kahden metsäsaarekkeen välinen paikka)

Tätä muistitietoa tukee Väinö Maulan ja äitini kuulemat kertomukset.

Samoin 1997 painetussa maastokartassa Jurvalle asti ulottuvan suon alkupäähän on merkitty pieni lampi, jonka rannalla kirkkovenettä on voitu säilyttää.

Kirjassa Vanhaa Hauhoa on karttapiirros josta ilmenee, että suon ja Väinölänlahden yhdistää joki aina Alvettulan kylän rajalle saakka.

V. Maulan mukaan suo on kuivattu 1960-luvun lopussa, kaivamalla 900m pitkä kuivatusoja Mauri Estemaan anomuksesta. (kuva)

10, 6 vai 9 metriä

Maastokartassa on lahden maksimi syvyydeksi ilmoitettu 6 metriä, Väinö Maulan tiedoissa se on 10 metriä ja isäni Sakari Saarisen kokemuksen ja tiedon mukaan syvin paikka olisi ollut 9 metriä.

Pidän isäni mittausta tarkempana joten pidän siitä syvyydestä kiinni, sillä hän itse asui ja kalasteli lahdella vuosikymmenet.

Isäni mukaan lahden syvänteessä on yli metrinen hapeton liejukerros, jossa ei ollut minkäänlaista eloperäistä ainesta mikä olisi jäänyt esim. pohjaan laskettuihin pyydyksiin, ainoastaan verkkoon jäi metrin korkuinen tumma raita.

Miten paljon tähän ”pohjaliejuun” on vaikuttanut se, että lahdenpohjukassa oli saha. Äitini on kertonut että pohjan saasteet olisivat peräisin mm. järveen jääneistä puiden kuori ja saha jätteistä, mutta se on toinen juttu.

Erikoista pienelle 200x 300m kokoisen vesi alueelle on se, että Hyömäen puoleinen ranta on äkkisyvä ja pohjaltaan mutaa, mutta Väinölänlahden toinen ranta on hyvää hiekkaista uimarantaa.

Lapsuusmuistot Raivonsuosta.

Muistini alkoi jäädä tapahtumia 1950-luvun paikkeilta. Talvisin jyrkimmät mäet laskettiin Raivonsuon rinteillä ja alkukesästä Kulleroita kasvoi  alueella keltaisena peltona. Kullerot haettiin kulkemalla Hyömäen puoleista reunaa, koska se oli matalampaa rinnettä, lähinnä pellonreunaa, kun taas Alvettulan kylän puolella oli jyrkemmät rinteet.

Virvatulet

Kuuselan tontti on Väinölänlahdelta katsoen  rinnemuodostuman alkupäässä. Tätä maan muodostumaa on käytetty Kuuselassa hyväksi rakentamalla jyrkkään rinteeseen maan alle ”korsusauna” ja kellari.

1950-luvun alkupuolella olin tulossa nykyistä Nurmentietä pitkin A. Nimeltä kohti kotiini Kuuselaan. Päästessäni ojalle joka yhdisti suon ja Väinölänlahden näin  Haussalon talon ja navetan välistä suolla kirkkaan sinisen liekin. Liekki liikkui ja eli, välillä laskien maanrajaan ja välillä nousten korkeammalle. Liekin sinisen eri sävyt muuttuivat tummasta vaaleampaan. Pelästyin, sillä olinhan vain noin sadan metrin päässä suolta.

Näkemäni ”virvatuli” oli paikassa missä märkä suo ja nouseva rinne kohtasivat, ehkä tulet ovat tarua muille mutta minulle täyttä totta.

Kuvissa suomaisemaa jonka täään on valloittanut tiheä puusto.Oikealla oleva kuva on suon Hyömäen puoleiselta rinteeltä kohti Alvettulaa. Rinteiden välissä on peltoa joka on saatu kuivatuksen tuloksena ja toista metriä leveä lähes kilometrin mittainen oja josta on kuva ylempänä.

Lähteet:

Maanmittauslaitos:.Avoimien aineistojen tiedostopalvelu.

Maula, Väinö. ”Alvettulan kahdeksantuhatta vuotta tutkimusten ja päätelmien valossa osa 1 ja II.” 1979.

Saarinen, Sakari. muistitieto ei pvm.

Saarinen, Toini. muistitieto ei pvm.

Sirenius/Kaukoranta, Sireniuksen retkikunta. Vanhaa Hauhoa. Suomen muinaismuistoyhdistys kansantieteellinen arkisto, 1934.

kuvat Marjatta Tuomisto 2013

Marjatta Tuomisto 2013©