Yhteystietoni

 

Sukututkimusaarteitani...

 

Hyömäki hyväkylä...

 

Alvettula aina kiva...

ETUSIVU

ESITTELY

TEOKSET

SUKUTUTKIMUS

Ikaalinen

Hauho

Luopioinen

Pälkäne

Lemin Nikuset

KYLÄTUTKIMUS

Alvettula

Hyömäki

YHDISTYS JA SEURATOIMINTA

OMIA TEKSTEJÄ

julkaistuja ja ennen julkaisemattomia

WANHOJA PARANNUSTAPOJA,

USKOMUKSIA JA UNIA

RUOKAPERINNETTÄ

SANONTOJA JA SUTKAUTUKSIA

KUVAGALLERIA

Rikulanrannasta kyläkaupalle

 

Artikkeli on aiemmin julkaistu Hauhon Joulussa vuonna 2009

 

Alvettulan sillanpielestä

Rikulanrannasta kyläkaupalle.

 

Kesällä 2008, samana vuonna kun Hauho täytti 250 vuotta, Hauho-seura järjesti kyläkävelyn Alvettulaan yhtenä juhlavuoden 250. tapahtumasta. Tarkoitukseni on” kävellä” kanssanne reittimme alkupäätä kohti Männistönmäkeä..

Luontainen lähtöpaikkamme oli Rikulanranta vanhan museosillan kupeessa.  Historian havinaa on myös menneen ajan kuvissa jolloin Alvettulanjokea pitkin kulki laivaliikenne. Laivat kuljettivat puutavaraa ja matkustajia Hämeenlinnaan sekä Tampereelle ja hinaajat vetivät  pitkiä tukkiletkoja kohti  Valkeakoskea

Joenranta oli hyvä lepopaikka muillekin kuin vain laivojen miehistölle, muistan kuinka romaanit leiriytyivät Rikulanrantaan vielä 1950-luvulla, joskus näki useita hevoskuormia yhtä aikaa pesemässä pyykkiä ja keittämässä ruokaa.

 

Vielä vanhempina mielikuvina kulkee Rikulanrannan markkinat joita pidettiin joen rannassa Hämeenlinnan syysmarkkinoiden aattona aina vuoteen 1914. Aikaisemmin markkinat olivat olleet Palssarissa, mutta niiden pito kiellettiin sopimattoman elämän ja mellastuksen takia.

Markkinapäivänä palvelusväellä oli vapaapäivä joten väkeä riitti, ”ilman mitään asiaa ja joka toinen juovuksissa ” niin kuin valituskirjeeseen kuntakokoukselle oli kirjattu.

Pääasiallinen myyntiartikkeli oli karja, mutta oli siellä oli muitakin: ”kahveemuijia”  onnenpyörän pyörittäjiä, sahdin myyjiä  ja ennustajia  ja illalla puusillalla pantiin jalalla koreasti  omien kyläpelimannien tahdissa.  

Vaikka markkinapaikka muuttui, niin meno ei.  Karjan ja tavaroiden myynnin oli määrä loppua yhdeltä iltapäivällä, mutta kansa ei poistunut alueelta ja juhlat jatkuivat yömyöhään. Tappeluiltakaan ei vältytty, poliisi Seppälällä riitti ”työmaata” kun hän yritti hillitä markkinakansaa.  Alvettulan kyläyhdistys viritti markkinat tansseineen uuteen kukoistukseen seitsemänkymmenen vuoden jälkeen vuonna 1984. Vireästä kylätoiminnasta kertoo sekin, että Alvettula valittiin vuoden kyläksi vuonna 2000.

 

Vanhalle museosillalle noustessa ajatus kulkee vuoden 1918 tapahtumiin. Muistitietona on jäljelle jäänyt useita kertomuksia sillan ylityksestä. Osa punaisista meni joen yli yön pimeinä tunteina lautalla ja osa sillan kaarirakennelmia avuksi käyttäen.  Valkeakoskelta laivalla tulleiden punaisten kanssa tuli suuri joukko Hämeenlinnalaisia siviiliä kylään, punaiset olivat joutuneet jättämään laivansa Mierolan sillanpieleen kuullessaan saksalaisten olevan jo silloin Hämeenlinnassa, tähän porukkaan oli yhtynyt vielä Vermasvuorella  joukko Valkeakoskelaisia naisia, osa heistä oli tullut kylään jo edellisenä iltana ja naiset  olivat yöpyneet muistitiedon mukaan Hyömäessä.

 

Jatkamme matkaa ja pysähdymme Rantalan talon kohdalle, talo on sillalta alas tullessa oikealla.  Rantalan tila on perustettu 1600-luvulla ja nykyisen suvun omistukseen talo on tullut vuonna 1912.

Eräs  Rantalan isännistä Kustaa Malin, kuului kylän edistyksellisimpiin isäntiin, hän kannatti koulun perustamista  muista isännistä poiketen. Yleisesti oltiin sitä mieltä, ettei työväestön tarvitse käydä kouluja, vaan heille riittää se työ josta he saavat elantonsa.

 

Kylän postinhoitajana toiminut Emil Paranko oli katsellut kylään Jurvalta käsin 1800-luvun lopulla, hän maalaa kyläkuvaa näin: Rantalan päärakennus on punaiseksi maalattu ja omenapuutarha on ollut rakennuksesta etelään tien varrella. Vierellä näkyy Solberin tiilinen navettarakennus, vilja-aitta ja punaisen rakennuksen pääty. Asuinrakennus on maalattu keltaiseksi. Äärimmäisenä oikealla näkyy Hykkyräisen tupa- ja asuinrakennus.

 

Rantalaa vastapäätä tien toisella puolella on Solberi .

Solberin talo on rakennettu kaksikerroksiseksi vuonna 1831.  Mainitsematta ei voi jättää nyt jo purettua taloon vuonna 1861rakennettua kaksikerroksista navettarakennusta, sen mainittiin olevan ainoa laatujaan koko pitäjässä, olihan se kaksikerroksinen ja kokonaan itse tehdyistä tiilistä rakennettu.

Entisajan asutuksesta Alvettulassa kertoo kuppikivi, joka tuli esiin Marjan Maulan teettämän rakennuksen korjauksen yhteydessä. 

 

Seuraava iso talo kylässä oli Hykkyräinen. Talo on ollut sukutilana vuodesta 1687 alkaen. Entinen päärakennus on kiinni Laurilantiessä ja tiloissa pidettiin vielä 1950 luvulla koulun veistotunnit.

 

Hykkyräisen naapuri nykyinen Hieton paikka on aikaisemmin ollut osa Hykkyräsitä. Vuokko ja  Reino Hieto perustivat kahvilan entisen rautakaupan tiloihin  vuonna 1948. Kahvila oli yksi niistä tavallisen ihmisen tapaamispaikoista, harvemmin siellä herrasväkeä kävi. Viimeisen kerran kahvilan ovet sulkeutuivat vuonna  1976.

 

Hieton kahvilan pihapiiriin ulottui Tapolan rakennuksia, rehusäiliö navetan kupeessa oli hyvä  maamerkki Jurvalle menevän tien ristissä. Tapolan rakennuksista on vanhimpina säilyneet aitat, jotka ovat jo 1700-luvun loppupuolelta.

Tapolan talossa aloitti Hauhon ensimmäinen kansakoulu vuonna 1871. Silloin oli isäntänä Heikki Mikonpoika Tapola. Nykyinen suku on tullut Tapolaan vuonna 1890 ja he ottivat itselleen talon nimen.

 

Pihapiirissä on museo jossa on vanhaa kaunista talonpoikaisesineistöä. Talon edellinen isäntä Mikko Tapola aloitti museotavaroiden keräämisen ja nykyinen emäntä Aila Tapola on jatkanut isänsä työtä.  Vielä viisikymmenluvulla Tapolassa toimi pyhäkoulu, opettajan oli Mikon veli, kaikkien hauholaisten tuntema voimamies Kalle.

Lähes kakki Alvettulan koulun ympärillä sijaitsevat Männistönmäen talot, ovat entisiä mäkitupalaisten mökkejä ja ne sijaitsivat ennen omaksi lunastamista Tapolan vuokramaalla, näin ollen enimmillään Tapolaan kuului noin 15 taloutta jotka saivat asua työtä vastaan mökeissään.

 

Tapolan naapurissa on entinen Alvettulan Talouskauppa, kauppa missä Aarne Kunnas teki elämäntyönsä. Nuorena miehenä hän tuli kylään ja aloitti pitkän kauppiasuransa Hieton kahvilan tiloissa olleessa rautakaupassa ja siitä hän siirtyi rakentamaansa, nykyisin kyläkauppana toimivaan kaupparakennukseen. Hänen jälkeensä omistajat ovat vaihtuneet, muistamme hyvin Ruuskasen kauniin Joulumetsän ja nykyinen kauppias Marianne Niiranen ansaitsee kiitoksen siitä että kauppapalvelut säilyvät kylässä.

 

Kyläkaupan seinälle on teetetty vitriiniin jäljennös miekasta joka löytyi Tapolan pellolta, miekka kertoo meille ajoista jolloin esi-isämme ovat asuttaneet kylää.  

 

Mikä on silloin ollut kylän nimi? Kirjatieto kertoo sen olleen Aluetula  ja olevan alkujaan talon nimi joka sisälsi varhaisen isännän nimen. 

 

Suomalainen paikannimikirja. Karttakeskus 2007.

Estemaa, M. . Muistitieto.

Hermunen, L. Alvettulan vanhan sillan historia. Hämeen tie-ja vesirakennuspiiri Tampere 1983.

HIlma Kallioinen  Muistitieto 2004

Maula, V. (1987). Alvettulan kahdeksantuhatta vuotta tutkimusten ja päätelmien valossa osa II.

Paranko, E.  Muistelmia Alvettulasta 1800-luvun lopulta. Hauhon Joulu 1971 , s.24.

Toimitus. (ei pvm). Aino Ahosen viimeinen muistelu Alvettulan asukkaista 1880-90- luvulla. Hauhon Joulu 1964 , s.30-31.

(2002). Työväen arkiston muistietokokoelma 10540.

Vanhaa ja uutta Tyrväntöä 500-vuotisjulkaisu.

 

Marjatta Tuomisto 2009©