Yhteystietoni

 

Sukututkimusaarteitani...

 

Hyömäki hyväkylä...

 

Alvettula aina kiva...

ETUSIVU

ESITTELY

TEOKSET

SUKUTUTKIMUS

Ikaalinen

Hauho

Luopioinen

Pälkäne

Lemin Nikuset

KYLÄTUTKIMUS

Alvettula

Hyömäki

YHDISTYS JA SEURATOIMINTA

OMIA TEKSTEJÄ

julkaistuja ja ennen julkaisemattomia

WANHOJA PARANNUSTAPOJA,

USKOMUKSIA JA UNIA

RUOKAPERINNETTÄ

SANONTOJA JA SUTKAUTUKSIA

KUVAGALLERIA

Runoja rustaan

 

Hyvästit

 

Ystävät, näittekö?

Hymyillen hän jätti meille hyvästit.

Viimeisen kerran väsynyt käsi nousi tervehdykseen.

Kevyin askelin vailla kiirettä hän kulki alas rantaan ja nousi veneeseen.

 

Vielä kerran hän katsoi kohti tuttua kotirantaa.

Katse kiersi tutuissa taloissa ja pihapoluissa.

Rannan kaislat huojuivat tuulessa ja puut soittivat tuulikellojaan.

 

Veneen lipuessa kohti ulappaa, lumpeet kumarsivat veneen yli. Ulpukat itkivät hiljaa yhteen kiertyneenä hakien turvaa toisistaan.

Tyynesti hymyillen hän sanoi:

-     Älkää itkekö ystävät, jätin teille muistoni,

se on kalleinta mitä minulla oli teille antaa.

 

Viimeiset sanat hänen huulillaan muuttuivat tuulen henkäykseksi puiden latvoihin.

Silmien palo sytytti kaksi uutta tähteä taivaanrantaan.

Hersyvä nauru kuului linnun lauluna kesäisessä metsässä.

Nämä kaikki hän meille lähtiessään antoi.

 

Hiljaa ja ääneti vene lipui kauemmas elämästä loitoten käsiemme ulottumattomiin.

Eno on poissa.

 

mt 2008 ©

 

 

Hän ei ollut yksin.

 

Isä otti hänet vahvoille käsivarsilleen näyttäen auringon, kuun ja tähtisumun.

Hellästi tuudittaen äiti sulki hänet sylinsä lämpimään.

Lempeä tuuli laskeutui maahan ja suuteli hänen poskiaan

tuoden ystävien viimeiset terveiset.

Kaikki oli valmista, vielä viimeinen katse rakkaaseen pihapiiriin ja pihan polkuihin…

Esko on poissa.

 

Marjatta Tuomisto

Tammikuussa 2009

 

 

Kielo ja Orvokki

 

Muistan lapsuuden ystävääni Liisaa.

 

”Olimme lapsena kukkia, sinä valkoinen Kielo ja minä sininen Orvokki."

Kielo kukkii vain lyhyen huumaavan hetken kuihtuakseen pois, niin sinäkin.

 

Jokainen kevät poimiessani metsästä kielokimpun painan sen kasvoilleni,

suljen silmäni ja palaan muistoissani yhteiseen lapsuuteemme.

 

mt ©

 

 

Suru

 

Surun astuessa kynnyksen yli ikävä muutti luokseni asumaan.

Kyyneleet muuttuivat poskillani muistojen helminauhoiksi

itkuni  huutaessa maailmalle ikävääni mykin huulin.

 

mt©

 

 

Ylioppilaalle  

 

Mitä Sinulle antaisin?

Antaisin sateenkaaren, se värittäköön elämäsi matkan rakkauden värein..

Antaisin taivaalta tähden toteuttamaan hartaimmat ja hurjimmatkin toiveesi.

Antaisi auringon valaisemaan tietäsi ja kuun kulkemaan rinnallasi.

Nämä kaikki sinulle annan.


Timanttihäät

 

 mt 2009 ©