Yhteystietoni

 

Sukututkimusaarteitani...

 

Hyömäki hyväkylä...

 

Alvettula aina kiva...

ETUSIVU

ESITTELY

TEOKSET

SUKUTUTKIMUS

Ikaalinen

Hauho

Luopioinen

Pälkäne

Lemin Nikuset

KYLÄTUTKIMUS

Alvettula

Hyömäki

YHDISTYS JA SEURATOIMINTA

OMIA TEKSTEJÄ

julkaistuja ja ennen julkaisemattomia

WANHOJA PARANNUSTAPOJA,

USKOMUKSIA JA UNIA

RUOKAPERINNETTÄ

SANONTOJA JA SUTKAUTUKSIA

KUVAGALLERIA

Rikulanrannasta kyläkaupalle

 

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Hauhon Joulussa vuonna 2010

 

Jatkoa vuoden 2009 Hauhon Joulussa julkaistuun artikkeliin ”Rikulanrannasta kyläkaupalle. Nyt kuljemme kyläkaupalta kohti Männistönmäkeä.

 

Toivoselta – Seuratalolle…

 

Rivarit ja Säästöpankki

 

Kyläkauppaa, siis entistä Kunnasta vastapäätä on Tapolan maista lohkaistulla tontilla 1980-luvulla rakennettu rivitalo. Rivari oli ensimmäinen laatujaan koko kylässä. Sen vieressä vastapäätä entistä Alvettulan Asustetta  on entinen Hauhon Säästöpankin Alvettulan konttorin rakennus. Pankkitoiminta siirtyi Opettaja Soinion talosta läheltä koulua 1950-luvun loppupuolella tähän uuteen kiinteistöön.

 

Pankin pitkäaikainen ja ainoa konttorinhoitaja oli Elli Saari Matkantakaa. Hänen jäädessään eläkkeelle 1980-luvun puolessa välissä pankin konttori lakkautettiin Alvettulassa ja toiminta siirtyi kirkonkylään.

Pankin myötä myös kirjasto lakkautettiin, tosin syynä oli se, että Hauholle tuli kirjasto-auto ja näin kirjat nousivat pyörille   

 

Nämä edellä mainitut rakennukset muuttivat kylämaisemaa, sillä aikaisemmin lähes samalla paikalla oli peltoa ja Tapolan vanha aitta. Aitan nurkalta alkoi lapsen silmin katsottuna valtava santakuoppa, kuoppa oli niin syvä, että sen pohjalle rakennetusta riihestä näkyi vain kattorakenteet.

 

Tapolan riihi oli lasten mieluinen leikkipaikka. Kerran sitten leikit muuttuivat kylän pojilla tulitikkuleikeiksi ja koko riihi paloi koneineen päivineen.

 

Henkilövahingoilta tosin säästyttiin ja syylliset löydettiin, ei siinä mitään, sitä en tosin muista tuliko pojille rapsuja, mutta luulen että korvausta ei keneltäkään edes vaadittu.

 

Jälkeenpäin kylällä kerrottiin kuinka koville riihen palaminen oli ottanut riihen omistajalle, kylän voimamiehelle Kalle Tapolalle. Tarinan mukaan Kalle oli soittanut kunnan lääkäri Reinikaiselle ja pyytänyt pirtua että paha mieli edes vähän helpottaisi.

 

Puolikas joka oli yleisin määrä mitä kerralla reseptiin kirjoitettiin ei Kallen kokoisella miehellä olisi vastannut edes ”vinkerporillista”  ja niinpä Reinikainen  oli kirjoittikin reseptin koko litralle.

 

Pullo ja Kalle olivat viipyneet kuopalla savuavien hirsien raunioilla pari päivää ennen kuin helpotti. Sanottakoon vielä ettei Kalle ollut viinamäen miehiä, pois se hänestä, sillä hänhän oli kylän pyhäkoulun opettaja.

 

Toivosen tavaratalo

 

Aarne ja Eeva Toivonen (e. Siltanen) perustivat Alvettulan Asusteen vuonna 1955.  Ennen liikkeen laajennusta puoti toimi asuinrakennuksen alakerrassa käsittäen kaksi erillistä huonetta, myöhemmin kauppaa laajennettiin niin, että kauppatoiminta siirtyi kokonaan uuteen osaan. Talo missä liike sijaitsi, oli Eevan syntymäkoti.

Monipuolisessa liikkeessä oli paljon tavaraa laidasta laitaan: leluja, kankaita, vaatteita ja kemikaliotuotteita koulutarvikkeita, kukkia ja vaikka mitä, mitä ei ollut, sitä hankittiin, ja ennen kaikkea, palvelu oli ystävällistä myös meitä kylän lapsia kohtaankin, vaikka minusta ja monesta muusta tavaroiden hypistelijöistä oli varmasti enemmän vaivaa kun hyötyä. Nykyään tälläinen  tavaroiden killistely ja hypistely on saanut paljon hienomen, sitä sanotaan  ”shoppailuksi”

 

Muistan kuinka ennen joulua kävin monia kertoja rahattomana katselemassa ja kyselemässä eri tavaroiden hintoja. Erityisesti  mieleen on jäänyt yksi punakahvainen sähkösilitysrauta, rauta oli esillä lähellä ikkunaa ja  se oli uutuus! Kuvittelin mielessäni kuinka hienoa sillä olisi silittää, töpseli vain seinään ja hups, sähkövirta kuumentaisi raudan hellan sijasta ja hameenhelmat siliäisivät.

 

Vuonna 1989 liike lopetti Alvettulassa ja toiminta siirtyi kirkonkylään Toivosen tyttären Päivin hoitoon.

 

Vaahteran leipomo ja kioski

 

Toivosen naapurina oli Vaahteran leipomo ja myymälä, leipomo toimi samassa paikassa useiden vuosikymmenen ajan.

 

Kalle Vaahteran (e. Lönn) kuoltua vuonna 1930, vaimo Miina jatkoi toimintaa tyttäriensä Ailin ja Annen kanssa. Talon pihapiirissä oli pakari jossa leivottiin kaikki myytävät leivät ja asuinrakennuksessa oli myymälä.

 Kaksikerroksisen asuintalon Hyömäen puoleisessa päässä oli pieni kioski josta sai ostaa ”limunaatia ja karamelliä.” Nyt samainen kioski on Tapolan pihapiirissä jonne Tapolan isäntä Mikko  osti  sen Ailalle leikkimökiksi.

Toiminta leipomossa loppui kokonaan  50-luvulla sisarusten kuoltua, mutta  kylän onneksi Terttu Kämäri avasi leipomon Hyömäessä ja sieltä sai ostaa muutakin kuin ruokaleipää. Tertun hiivaleivän ja viinerien veroisia tuotteita ei enää löydy mistään. Jos myöhästyi vähäkin aamulla pullanhaku reissulta, niin hyllyt olivat tyhjät ja jäljellä oli vain tuoksut. Tertun leipomusten maine kiiri pitäjän ulkopuolelle ja lopulta asiakkaita oli enemmän kuin  uunista sai tavaraa ulos, tämä johti siihen että  herkut  joita halusi, piti tilata ennakkoon.   

Vaahteran paikka siirtyi myöhemmin oston kautta Eino ja Anna Munnelle ja he rakensivat vanhan talon paikalle uuden talon.

 

Koululla vaihtuu opettajia.

 

Yksi Alvettulan koulun opettajista vaihtui vuonna 1954. Karvisen Villen värikkään persoonan jäädessä eläkkeelle, hänen  tilalleen  tuli toinen väriläiskä Kaarle Vesterinen.  Vuonna 2010 edesmenneestä Vesterisestä on paljon muistoja, olinhan hänen oppilaansa kaikkiaan viisi vuotta, näistä koulumuistoistani voi lukea vuonna 2007 ilmestyneestä Hauhon Joulusta.

 

Karvisville

 

Muistan jotain ”Karvisvillen” ajasta vaikka en hänen aikanaan käynyt vielä koulua. Hän asui koulun yläkerrassa ja sivutöinään hoiti veikkauksen vastaanottopistettä. Jouduin useinkin viemään sinne vaarini Kuuselan Ilmarin, ja isäni Saarisen Sakarin veikkauskuponkia. Mies, siis Ville istui pöydänpäässä, tukka oli loivasti kiharalla, otsassa oli paksut syvät rypyt ja leuka oli tummalla sängellä, ei siis lapsen näkökulmasta katsottuna mikään leppoisan oloinen, vaan paremminkin vähän pelottava.

 

Päällään Karvisvillellä  oli vihreänkeltainen ruudullinen villakankainen pusakka, pusakassa oli kaksi rintataskua joiden lipat olivat kääntyneet rullalle. Toisessa rintataskussa oli tupakka-aski ja toisen taskun lippa retkotti auki.

Jalassaan hänellä oli harmaat pussihousut taikka sellaiset ”onksviljoonäkynyt-verkkarit” ja usein huoneessa ollessaan hän tepasteli paljain jaloin.

 

Lattialla oli tuolin päälle asetettu pitkäsiima ja kasiaispurkki, tai sitten purkissa oli kalanpaloja, joita hän pujotteli pitkän siiman koukkuihin.

 

Villen sanottiin olleen armoton kalamies, tarina nimittäin kertoi, että jopa luokassa pitäessään tuntia hän samalla  ”syötti” pitkää siimaa,  toisessa suupielessä saattoi roikkua puolikas kasiaisesta kun toista puolikasta hän pujotti koukkuun.

 

Pelottavat kalmistot

 

Vaahteran viereinen tontti, nykyisin Paasikivi (2010) rajoittuu Hykkyräisen talon riihipihaan. Paasikiven pihapiiristä on löydetty polttokenttä kalmisto, se kertoo siitä, että kylässä on ollut asutusta jo silloin, löytö ajoittuu aikaan 500 jkr.

 

1900-luvun alussa, silloinen talon asukas Janne Adenius, tehdessään perunakuoppaa teki tämän merkittävän löydön, toinen myöhempi 1000-luvulle ajoittuva kalmisto on löydetty 1930-luvulla aikaisemmin mainitun Tapolan santakuopan alueelta.

 

Jos lapsena olisi ollut näistä kaikista kalmistoista tietoinen, niin en varmasti olisi uskaltanut nukkua Laineen aitassa ystäväni Railin kanssa, hän asui  näet Paasikiven naapurissa.

 

Tarpeeksi huolta ja levottomia ajatuksia toi mieleen jo pelkästään Hykkyräisen riihet, joissa luulimme kummittelevan, olimme kuulleet että riihessä oli säilytetty joskus vainajia.  Muuta ei lapsen mielikuvitus tarvinnut, jokainen risahdus ja lehden kahahdus aitan ulkopuolella oli joku haamu joka oli riihestä eksynyt ja pahemmissa mielikuvissa se muuttui ”kuolemaksi” joka kulkee kylällä etsimässä juuri meidän kokoisiamme lapsia.

Entäs sitten Tapolan santakuopasta löytyneet muinaiset pääkallot jotka olivat löytyneet samasta paikasta missä kävimme kylän likkojen kanssa tonkimassa kahvilasta tuotuja kauniita limsapullonkorkkeja.

Korkit olivat erivärisiä, ja niistä sai taivuttamalla oman kynnen päälle hienoja kynsiä, ai että me oltiin silloin hienoja.

  

Seuratalo

 

Alkujaan talon paikka on lohkottu Tapolan talon maista vuonna 1938 ostajana oli  asiakirjojen mukaan Ylä-Hauhon Vapaapalokunta Oy.

 

Kun Seuratalo valmistui, siellä pidettiin 1900-luvun alkupuolella ohjelmallisia iltamia, arpajaisia, naamiaisia ja esitettiin näytelmiä. Kylän seuraelämä oli vilkasta ja toimintaan osallistujia ja järjestäjiä riitti.

Paikka tuli minulle ja sisaruksillemme tutuksi, koska seuratalon yläkerrassa asui enoni perheineen 1950-luvulla,

Silloin elettiin aikaa jolloin kylässä kulki kiertäviä elokuvien näyttäjiä.

 

Ohjelmassa oli aina ensin lapsille sallittu kuva ja sen jälkeen esitettiin aikuisille tarkoitettuja elokuvia. Mutta eipä ”hätiä mitiä,” kyllä meillä kakaroilla keinot oli, keräsimme ikkunana alle vähän koroketta, laatikoita tai jotain jalkaa pitempää ja sieltä me katselimme näytöstä verhojen välistä. Pienemmät jotka eivät voineet kiivetä, heille selostettiin tapahtumien kulkua niin tarkasti kun osattiin.

 

Eno muutti pois kun Seuratalolla aloitti kesäsiirtola ja asuntoa tarvittiin ohjaajille.  Tiloja käytettiin myös koulun veistosalina ja siellä järjestettiin puutyökursseja myös aikuisille miehille, isänikin valmisti siellä kangaspuut. Yhden veistonopettajan muistan, hän oli sellainen pieni musta mies ja sukunimi oli Sarre.

Nyt Seuratalolla järjestetään erilaisia juhlia ja koululaiset käyttävät tiloja sisäliikuntaan.

 

Marjatta Tuomisto 2010©

 

Lähteet:

Maarekisteriluettelo    Hml Maakunta-arkisto

Keskitalo, O. (1985). Hauhon Luopioisten ja Tuuloksen historia I, Esihistoria. Hämeen Sanomat Hämeenlinna, toimittanut Y.S. Koskimeis.

Pohjola, S. (2006). Kansankirjastosta 2000-luvun tietopankiksi.

 

Muistitieto:

Kuusela, T. S. (2003-2006). Alvettulan ja Hyömäenkylän elämää .

Sukututkimusseura,  Nimenmuutoksia. Noudettu osoitteesta http//web.genealogia.fi

Tapola, A. (2010). (M. Tuomisto, Haastattelija)