Yhteystietoni

 

Sukututkimusaarteitani...

 

Hyömäki hyväkylä...

 

Alvettula aina kiva...

ETUSIVU

ESITTELY

TEOKSET

SUKUTUTKIMUS

Ikaalinen

Hauho

Luopioinen

Pälkäne

Lemin Nikuset

KYLÄTUTKIMUS

Alvettula

Hyömäki

YHDISTYS JA SEURATOIMINTA

OMIA TEKSTEJÄ

julkaistuja ja ennen julkaisemattomia

WANHOJA PARANNUSTAPOJA,

USKOMUKSIA JA UNIA

RUOKAPERINNETTÄ

SANONTOJA JA SUTKAUTUKSIA

KUVAGALLERIA

Wanhoja parannustapoja, uskomuksia ja unia

 

Luonnon omat - pihkavoiteen valmistus

Tepsivää hammashoitoa ja muita parannuskeinoja

Wanhoja rohtoja ja niiden käyttötapoja

 

 

PIHKAVOIDE

valmistus

 

Aineet: voi ja kuusen pihka  (mitä enemmän voita, sen pehmeämpää on lopputulos.)

 

1. Pihka sulatetaan emalikattilassa hiljaisella tulella

Pihka muuttuessa juoksevaksi siihen lisään hiukan voita jatketaan keittämistä. samalla keräten roskia pois.

2. Pihkan ollessa juoksevaa se siivilöidään toiseen kattilaan ja siihen lisätään loppu voi, keitetään uudelleen ja siivilöidään purkkeihin.

 

Voiteen valmistustapa on kulkenut perimätietona sukupolvelta toisille, samoin sen monet hyväksi todetut käyttötavat.

 

Yleensä jokaisessa kylässä oli parantaja joka osasi valmistaa rohtoja.

 

Jo esivanhempamme paransivat pihkavoiteella mm. ajokset, palovammat, märkivät haavat, hiertymät ja kovettumat. Onneksemme voide on löydetty uudelleen ja entisaikainen kansanparannus on noussut ansaitsemaansa arvoon. Voidetta on kokeiltu mm. säärihaavojen ja makuuhaavojen hoitoon onnistunein tuloksin.

 

Käyttöohje: Voidetta käytetään vain ulkoisesti.

Pihkavoide on jääkaapissa säilytettynä kovaa, joten parhaiten sen levitykseen voidaan käyttää puusta veistettyä leveää tikkua.

 

Voide levitetään sideharsotaitokselle tai suoraan laastarin tyynyyn, vamman koosta riippuen, side laitetaan AINA puhdistetulle iholle.

 

Sidettä on vaihdettava vähintään 2-3 kertaa vuorokaudessa ja/tai aina silloin kun se on kastunut.

Jos paranemista ei ole havaittavissa parin kolmen päivän säännöllisen hoidon jälkeen on käännyttävä lääkärin puoleen. Märkivää tulehdusta ei saa jättää hoitamatta.

 

Voide voi aiheuttaa allergisia oireita hartsiallergiasta kärsiville (pihka) ja henkilöille jotka reagoivat maidon proteiiniin iholla (voi).

Kerro myös lääkärillesi aina jos käytät jotain luontaistuotteita.

 

© Marjatta Tuomisto 2011

 

Teksti on aiemmin julkaistu Hauhon Joulussa vuonna 2008

Alvettulan sillan pielestä

Marjatta Tuomisto

  

TEPSIVÄÄ  HAMMASHOITOA JA MUITA PARANNUSKEINOJA

 

Hyömäen ja Alvettulan muistitietoa kerätessäni olen usein törmännyt loitsuihin tai parantajien ihmelääkkeisiin. Rohtojen parannusvoimaan uskottiin ja parantajien maine tuli tunnetuksi yli pitäjän rajojen.

 

Oli sitten kysymys parantajasta tai lapsenpäästäjästä, niin Hyömäen entiset asukkaat muistavat mainita Karoliina Hinkkasen(1853–1946).  Hyömäessä tunnettiin myös Hauhon kirkolla asuva pitäjän kätilö Maria Helin, Helinska, joka virallisen ammattinsa lisäksi oli parantaja. Pyhäaamuisin ennen kirkonmenoja väkeä kokoontui hänen ovensa taakse jonoksi asti. Helinska asui pienessä asunnossa, jossa oli pari kamaria, ja keittiö, pytinki sijaitsi samalla puolella tietä missä oli ollut ”Vanseenin” (Wansen) kauppa. Porrin talon sivurakennuksessa ”Vanseenisn” kaupan aikaan siinä oli ”Räytterin”(Reuter) paakari, sieltä sai kuulemma ostaa erinomaisia korppuja.  Potilaan mennessä vaikka hammassärystä ”vastaanotolle” Helinska paikallisti ensin särkevän hampaan ja sen juureen hän laittoi kiinni iilimadon, mato imi itsensä niin täyteen pahaa verta että se muuttui pyöreäksi ja paksuksi. Särky alkoi yleensä pian hellittää ja turvotus laskea vaikka joskus potilaalta ei ollut näkynyt kuin vähän silmiä. Iilimatohoidosta joutui maksamaan pientä korvausta, sillä Helinska joutui ne ostamaan, tosin hinta hoidosta oli vain muutaman pennin. Joskus talojen emännät veivät maksuksi jauhoja, kananmunia, juustoa tai mitä kulloinkin liikeni, veipä joku isäntä halkokuormankin Helinskan liiteriin.

 

Lääkkeitä ja taikoja hammassärkyyn

 

Toivo Armisto,  e. Flinkman (1907–1980) kertoi,  että särkevään hampaaseen oli tapana laittaa suolahappoa tai piippuöljyä. Kerran taas oli hänellä särkenyt hammasta ollessaan rakennustöissä jossain talossa. Hän oli itse valellut suutaan kylmällä vedellä ja se olikin vähän helpottanut, mutta talon isäntä kielsi kylmän veden käytön ihan tykkänään ja neuvoi ottamaan suuhun niin kuumaa vettä kuin suinkin vain voi, Toivo tunsi kuinka nahat paloivat suusta ja viiltävä tuska tuntui hampaassa.  Ukko seisoi vieressä ja sanoi, että uutta vettä vaan suuhun kyllä se särky siitä loppuu, Toivo teki työtä käskettyä ja ihme ja kumma, särky lakkasi ja hampaita ei särkenyt sen tapauksen jälkeen 10 vuoteen.

 

Jo aikaisemmin kerroin kunnankätilö Helinskasta. Toivon ollessa 12- vuotias hän kävi kirkkoreissulla äitinsä kanssa hoidattamassa särkevää hammasta, kätilö oli silloin ollut yli 80-vuotias. Ensin oli tarkoitus poiketa kunnanlääkärille, mutta lääkäri oli lähtenyt järvelle. Hän oli palvelijan mukaan ajatellut, ettei niin kauniina sunnuntaipäivänä kukaan tulisi reseptiä uusimaan sillä kaikki kynnelle kykenevät olisivat heinässä. Toivo oli kuullut Helinskan iilimadoista ja häntä inhotti jo etukäteen ajatus että hänen suuhunsa pantaisiin matoja. Toivo tunsi pientä riemua kun kuuli että matoja ei ole, koska niitä ei enää saatu Venäjältä ja kotimaiset madot olivat Helinskan mukaan myrkyllisiä. Hammasta särki edelleen ja se vain yltyi kuumasta kahvista. Helinska sanoi koittavansa muuta konstia. Hän laittoi silmälasit päähänsä ja käveli pihan poikki pieneen aittaansa. Äiti arvasi että nyt Helinska koittaa jotain taikaa. Hän sanoi Toivolle että nyt on tehtävä vanhalle ihmiselle mieliksi ja pitää tehdä kaikki ne asiat mitä pyydetään, vaikka kumpikaan ei taikoihin uskonutkaan.

 

Toivo oli kuullut kylällä puhuttavan taioista ja tietäjistä ja hänen teki mieli karata, kuitenkaan hän ei uskaltanut, sillä vanhemman ihmisen kunnioitus piti hänet paikoillaan. Helinska tuli sisälle, nyrkissään hän puristi jotain ”epämääräistä törkyä” jonka hän käski pojan panna suuhunsa, tätä piti pyöritellä suussa niin kauan kun toisin määrättiin. Mausta ja koostumuksesta päätellen ”törky” sisälsi pienen pieniä tuohipalleroita, pippuria ja suolaa. Tovin pureskelun jälkeen ”mälli” syljettiin käteen ja heitettiin tuleen. Samalla kun Toivo heitti sylkensä pesään, lausui Helinska taian: ”Sinne meni hammaskipu eikä tule koskaan takaisin samanlaisena”.  Taika tepsi, meni yli kymmenen vuotta ennen kuin hammassärky palasi, mutta ei samanlaisena kun ennen. Jälkeenpäin Toivo ajatteli että ihme tapahtui, vaikkei hän taikoihin uskonutkaan.

 

Tämä toinen tarina on kerrottu aikaisemmin vuoden 1966 Hauhon Joulussa. Se kertoo Humpon Matista joka paransi Hinkkasen isännän hampaan.

 

E.K. Hinkkasen isällä oli hammasta särkenyt jo monta päivää. Humpon Matti poikkesi taloon ja nähdessään isännän tilan oli ensimmäinen kysymys että onko talossa viinaa. Viinamäen miehenä tunnettu Matti sai isännän vastaamaan varovasti että voisi sitä ”kahveekupillinen löytyä”.  Matti kaatoi viinan kuppiin ja laittoi pöydän reunalle odottamaan mitä tuleman pitää. Seuraavaksi hän käski isäntää sytyttämään uuniin tulen, sen jälkeen hän otti kirveen seinästä, heitti rohtimisen mekon päältään seinän vieressä olevalle penkille ja meni ulos. Isäntä jäi pirttiin odottamaan, Matti viipyi ja viipyi, pesässäkin oli enää pelkkä hiillos.

 

Lopulta Matti tuli takaisin sisälle tupaan. Kädessään hänellä oli kolme tuoretta männyntikkua, jokainen 3-4 tuumaa pitkät (8-10 cm.) Tikut hän antoi isännälle ja sanoi että jokaisen särkevän hampaan juurta täytyy kaivaa niin kauan että niistä valuu veri. Isäntä teki niin kuin Matti oli käskenyt, sen jälkeen tuli ottaa kupista viinaa ja ”mukeltaa” (purskuttaa) sitä suussaan ja sen jälkeen verinen viina piti ”puikauttaa” (sylkeä) uuniin hiilille. Isäntä teki niin kuin oli käsketty ja Matti otti tikut mukaansa, kulautti loput viinat kupista kurkkuunsa ja lähti.

 

On arvailtu mitä Matti teki tikuilla jotka hän otti mukaansa. Kirjassa Vanhaa Hauhoa asia selviää, siinä kerrotaan samanlaisesta taiasta, tikulla oli kaivettu hammasta niin että siitä tuli verta, sen jälkeen oli heti pitänyt kiertää mäntypuu ympäri, lukien sanat ”vainaja hautaan”. Näin meneteltiin kaikkien kolmen tikun kanssa. Mainittakoon että Hinkkasen isännän hammassärky loppui ja särky ei uusinut ainakaan siinä hampaassa.

 

Hyömäkeläinen Aune Hägg (1920–2008) kertoi lapsena saaneensa avun hammassärkyyn Hinkkasen muorilta Karoliinalta. Muori oli ottanut häntä kädestä ja hieroen painanut läheltä peukaloa niin että se oli tehnyt kipeää. Painaminen auttoi heti ja hammassärky oli lakannut kuin taikaiskusta.

 

Hammassärkyyn käytettiin myös koison mehua jolla voideltiin särkevää hammasta. Koison marjat ovat myrkyllisiä. Mehua on käytetty ulkoisesti myös ihottumiin ja herpekseen.

 

Armistolla e. Flinkmanilla käytettiin lisäksi hammassärkyyn muitakin ”roppia” suolaviina (suolaa, viinaa ja jodia) ja piipunöljyä (piipputervaa) sitä käivettiin tarvittaessa isän piipusta, sen sanottiin tappavan hampaan juuren. Se oli myös pahan makuista ja aiheutti päänsärkyä. Joskus turvauduttiin suolahappoon, jota myös käytettiin hammassärkyyn. Happoa laitettiin hampaankoloon korrella, jos käsi vähänkin tutisi kävi niin että samalla suusta paloi nahat, tosin kyllä hammassärkykin helpotti. Erikoisin hammassärkyyn tarkoitettu rohto on ollut käärmeen liha. Käärme piti tappaa talvella, viimeistään kuitenkin keväällä ennen käen kukuntaa. Tärkeää oli myös se, että käärmeen liha tuli polttaa uudella piipulla. (Ohjeessa ei mainita miten liha käsiteltiin ennen polttamista, mutta oletukseni on että se piti ensin hyvin kuivattaa ja sen jälkeen jauhaa).

 

Jos uskoi taikuuteen, niin hammassärkyä ei tarvinnut kärsiä ollenkaan, piti vain muistaa että ei leikannut kynsiä pyhänä, sillä kynsien leikkaus laskettiin suureksi synniksi.

 

Lähteet:

Vanhaa Hauhoa. Suomen Muinaismuistoyhdistys Kansantieteellinen arkisto, Kansantieteellisen Kylätutkimusretkikunnan tulokset (1925).

Kansanparantajat , Viisaat mummot ja ukot. (1973). Toivo Armiston muistiinpanot, jotka hän  kirjoitti  Turun Yliopiston Kansantieteenlaitoksen kokoelmia ja tutkielmia varten. 

E.K.Hinkkanen, Humpon Matti. Hauhon Joulu 1966 . Hauho Seura

Vanne, H: Helinskä, pitäjän kätilö. Hauhon Joulu 1978 . Hauho Seura.

Yrttien käyttö lääkitsemiseen Hauholla 200 vuotta sitten, Hauhon Joulu 1957,  Hauho Seura

Aune Hägg, haastattelu 2005

Taisto Virtanen (Reuter suku)

Mari Hyvärinen

 

Marjatta Tuomisto 2008©

 

Wanhoja rohtoja ja niiden käyttötapoja

Koottu  Hauhon Hyömäessä syntyneen Toivo Armiston muistitiedosta vuodelta  1973

 

Verenmyrkytys

parannusaineet:

Tervaa, vasikan paskaa ja mirhaviinaa.

 

Hauhon Hyömäen kylästä kotoisin oleva parantaja Hinkkasen muori tunnettiin laajalti pitäjässä.

Hänen luokseen tultiin pitkiäkin matkoja. tarina kertoo kuinka hän paransi toisesta kylästä tulleen miehen jalan.

Verenmyrkytys jalassa oli päässyt jo niin pahaksi että jalan amputointia oli jo suunniteltu.

Ensimmäisenä muori lämmitti saunan kuumaksi.

Sääri tervattiin ja sen jälkeen jalka peitettiin liinalla joka oli kastettu mirhaviinaan, liinaan oli kääritty myös reilusti vasikanpaskaa.

Mies vietiin saunaan ja jalka nostettiin ylöspäin.

Kiukaalle heitettiin löylyä ja jalkaa haudutettiin löylyssä aika tovi.

Aamulla kun kääre otettiin pois, jalka näytti terveeltä. Värikin oli palautunut normaaliksi eikä turvotustakaan enää ollut.

Tervakin oli hautunut paskan alla niin hyvin että se lähti pesemällä pois.

Pesun jälkeen jalka voideltiin vielä mirhaviinalla ja lopuksi  levitettiin seraadisalvaa päälle

 

Vilustuminen ja kuumetaudit ja pistokset

Kotona vilustumiseen keitettiin kuumaa sipulimaitoa ja joskus samaan vaivaan koinruoholla vahvistettua kahvia.

Rannalta kerättiin kesäisin villinä kasvavia mustaviinimarjoja ja niistä keitettiin mehua.

 

Hammassärky

Särkevään hampaaseen saatettiin panna suolahappoa, piipunöljyä, tai suolaviinaa. (katso myös taiat Helinskä kätilö) TA.

 

Hinkuyskä

Lääkettä ei ollut mutta vielä 50-luvulla vietiin lapset ilmaan lentokoneella.

 

Keuhkotauti

Jotkut hoitivat keuhkotautia ottamalla 5 tippaa lusikkavettä päivässä vesilasiin sekoitettuna.

Naapurin isäntä ja pojat eivät ”sortuneet” keuhkotautiin, koska he käyttivät ennalta lusikkavettä. Toisin kuin perheen äiti ja kaksi tytärtä jotka molemmat saivat taudin.

 

Eräs T. Aaltonen oli kertonut parantuneensa keuhkotaudista juotuaan paljon Virolaista pirtua.

Ilmeisesti lääke tehosi sillä hän oli saanut lääkäriltä vain kolme kuukautta elinaikaa ja silloin kun hän oli  asiasta kertoi niin aikaa kuolemantuomiosta oli kulunut jo kolme vuotta.

 

Sikotauti

Sikotautia parannettiin hautomalla kaulaa kusisilla porsaanpahnoilla, pahnat sidottiin liinalla kaulaa vasten.

  

Ripuli

Toivo Armiston kotona käytettiin melkein karrelle hiillostettua ja kärvennettyä suolasilakkaa

Järnesti oli myös ripulilääke.

 

 

Ummetukseen käytettiin lakritsipulveria

  

Mahakatarri

Hauhon kunnanlääkäri Reinikainen oli neuvonut erästä miestä hoitamaan vaivaansa mustikoilla, miehellä oli myös suolistohaava.

Ensin piti syödä mustikoita tuoreena niin kauan kun niitä piisaa metsässä, sitten piti jatkaa vähäsokerisella mustikka hillolla.

Tätä hoitoa tuli jatkaa kolme kuukautta ja paskan piti olla mustaa koko hoitoajan.

Mies oli tehnyt niin ja hänen vatsansa oli parantunut.

 

Vatsavaivat

Hoidettiin kuivatuilla mustikoilla,

Pirunpaskaviina oli toinen lääke vatsakipuun. Pirunpaska oli hajupihkaa jota sai apteekista tai rohdoskaupasta.

sitä sekoitettiin viinaan

Pikkulapsilla käytettiin ummetukseen saippuasta veistetty peräpuikko liukastuttamaan kakan tuloa.

 

Närästys

närästykseen käytettiin ruokasoodaa, joku heitti jauheen suoraan kurkkuun ja joku toinen sekoitti sen veteen. 

 

Suolistoloiset

Matojen häätöön oli monia keinoja:

Syötiin matosiemeniä, filisiinikapseleita tai kamalapulveria = kalmapulveria.

 

Pikkupoikana Toivo Armisto muisti poikien syöneen suolaruohoa, ketunleipää ja vihreää tai kirjavaa häränkieltä. Syönnin jälkeen oli pojilta tullut metrikaupalla lapamatoa.

Kaikki edellä mainitut olivat myrkyllisiä, mutta sitä pojat eivät tienneet.

 

Suonenveto

Grampitol auttoi ja jos suonta veti reisistä piti mennä paljain jaloin kylmään seisomaan ja nojata seinään niin että pohkeet kiristyivät.

 

Nikotus nikottelija piti pelästyttämän tai sitten piti juoda ”Kodin neuvokin” mukaan lasi kylmää vettä ja suuhun veteen kastettu sokeripala.

 

Nenäverenvuoto

Jos nenästä tuli verta piti mennä selälleen maata ja laitta kylmä kääre nenän päälle.

 

Paleltuma

Paleltumaa hierottiin huoneessa lumella niin kauan kun iho alkoi punottamaan, ilman lumihierontaa tuli lihaskouristuksia.

 

Palovamma

päälle laitettiin kermaa, liimaöljyä tai vernissaa

  

Paiseet ja ajokset

Hoitoon käytettiin kesällä rautalehteä, ajoksia haudutettiin myös kypsäksi keväällä koivunlehdillä, paremmanpuutteessa kelpasi myös vanhat vihdanlehdetkin.

 

Pienet tikun pistämät ja haavat

Kipeää kohtaa hoidettiin suussa pehmennetyllä mutulla jonka joukossa oli paljon voita ja suolaa. Puppu pantiin turvonneeseen ja kipeään kohtaan.

Tällä oli tarkoitus kypsyttää ajos tai märkä niin, että se voitiin puhkaista ja panna pikilappu tai pihkalaastarilappu päälle kiskomaan märkää ulos.

 

Oma virtsa oli myös hyvä hoitokeino ja sitä käytettiin ihan yleisesti.

 

Sukupuolitaudit parannettiin T Armiston mukaan  ”jollain rotokoolilla” sitä annettiin pistoksina.

 

Naistentaudit oli taas niin salaperäisiä  ettei niistä ei tiennyt muut kun nainen ja lääkäri.